Päivä 54

Matkaan Lähde! Pitkään ajateltu ja odoteltu päivä vihdoin ja viimein saapui; paluu takaisin suomeen. Heräilyn jälkeen suoriteltiin viimeiset pakkailut, lähinnä tietokoneet kasaan. Jääkaappiin ja kuivakaappiin jääneet ruoat päätettiin lahjoittaa asuntolan väelle, lähinnä mausteita ja Janin porsaan pihvit. Ennen pakkautumista autoon, huomattiin mestarimme auton olevan pihassa. Käytiin sanomassa heipat ja moikat ja sitten tulikin aika lähtee. Keli oli varsin todennäköinen koko reissun ajan. Pilvistä alkuun ja vesisadetta ja sumua. Päästyämme Tallinnaan alkoikin kuumotus auton kanssa. Aikaisemmin taidettiin mainita toimivasta kytkimestä, joka hieman hankaloitti vaihteitten vaihtoa. Kävimme nopeasti Sokos hotel Virun lähellä olevalla kauppakeskuksella hajuvesikaupoilla ja mentäessä vaihteisto rupesi venkslaamaan. Sataman lähellä ajettiin rimin pihaan umpikujaan ja yritimme lähteä pakittamaan, mutta kuinkas kävikään. Jätettiin lappu tuulilasiin ja lähdettiin kauppaan. Tultiin takaisin autolle ja yritimme uudestaan, tällä kertaa suostui yhteistyöhön, mutta ykkönen ei lähtenyt silmään. Jos ei ykkösellä niin sitten kakkosella. Päästiin kuitenkin laivalle pitämään parin tunnin hengähdystauko. Päästyämme helsinkiin keli oli vieläkin sumuinen ja epävakaa. Ajateltiin, että nyt on neljän ruuhka kehä kolmosen kohdilla, joten kierretään Espoon kautta länsiväylää pitkin. Hetken seikkailun jälkeen päästiin kehä kolmoselle, mutta juuri siinä olikin ruuhka päällä. Onneksi ei tarvinnut kovin pitkään odotella. Lahden motarille päästyä alkoikin olemaan voittaja fiilis, mutta ehkä liian aikaseen, koska jälleen päädyttiin vielä pahempaan ruuhkaan. Hetken noitumisen jälkeen kuitenkin päästiin eteenpäin tavalla tai toisella. Päätetiin pysähtyä Heinolan ABC:lla. Vessassa näin jonkun tutun julkkishahmon, nimittäin itse Toni Wirtasen. Tankkailun ja jalottelun jälkeen alkoikin viimenen maratoni kohti savon maata. Koko ajomatkan ajan joko oli todella usvaista tai sitten satoi vettä. Onnenkyyneleet alkoikin jo olemaan itsellään kun Varkauden kyltti näkyi. Emäntä oli päätepysäkillä vastassa ja näin ollen tämän kaksikon tiet erkani omille reitilleen. Hellen eilen antama kirjekuorikin lähti Varkauden postilaatikosta kohti Hollantia. Nyt kuitenkin tämä reissu oli tässä, mahtava fiilis koko reissusta, mutta vielä mahtavampi kun pääsi käymään saunassa ja nukkumaan. MUTTA. Koska en vielä ole oman kotini ovella, reissu jatkuu, mutta siitäpä ehkä ei tarvitse kirjoitella. Kiitos hyvät lukijat ja vielä kerran kiitos Rakvere ja LVRKK. Ensi kerralla tiedän, minne mennä, jos haluaa ottaa auton alle ja lähteä kiertämään viron maata, yksi niistä etapeista on varmasti siellä. Kiitos ja näkemiin!

Selässä oleva numero kertoo lähtölaskennasta

Matkaan lähde!

Viru hotellin kauppakeskus

Jätettiin lappu autoon

Siinä olis paluuliput..

Ja siinä on itse laiva

Ootellessa kateltiin iso Arskaa

Helsingissäkin oli sumuista

Ja ruuhkaa

Lähteekö se liikkeelle?

Siinä lähtee Hellen kirje omalle matkalleen, ei roskiin

Päivä 53

Aamulla tuli se tunne: herrajumala viimenen työpäivä täällä. Pitkään odotettu oli jo täällä. Ekoina hommina tehtiinkin Rohuaialla pari vikahommaa, mitä eilen illalla Merjen luona kuultiin. Koululle tultua jatkettiin sähköpostipalvelimen asentelua. Aamu kahvipaussilla käytyämme kahvilan pitäjä Helle pyysi meiltä hyvän palveluksen; vietäisiin kirje suomen postilaatikolle, josta se sitten lähtee hollantiin. Aika jännää kautta, mutta eiköhän se onnistu. Kiitollisuudesta Helle antoikin meille suklaapatukat kahvin kanssa. Aina kun kiitti kahvista, hän vastasi takaisin "hyvä lapsi". Jonkin tunnin siinä säädeltyä mestarimme saapui toimistolle ja pyyteli lähtemään vimosen kerran shashlökille, mutta tällä kertaa toiseen paikkaan. Ehkä kenties se on sellanen ruoka, mitä jää ikävöimään. Miksipäs ei vaikkapa Joensuuhun joku avais sellasen pienen sashlök-ravintolan. Syönnin jälkeen palailimme koululle jatkamaan. Pientä hienosäätöä vailla ja se olisi valmis, tosin meidän aika valitettavasti loppui kesken, mutta kaikkeahan me kerettiin täällä tekemään. Dani kirjoitti meille arviointilaput ja kiitteli työstämme koululla. Annettiin pienimuotoinen lähtölahja, mikä pyöri muutaman viikon, jospa tulee tarpeeseen. Tän kirjotelman kautta kiittelen Merjeä ja Danielia tästä mahtavasta kahdeksasta viikosta täällä. Toivottavasti tullaan jatkossakin tekemisiin vaikka vapaa-aikana. Kämpille tultaessa alkoikin pienimuotoinen hässäkkä, nimittäin pakkaaminen. Se on aina, minne vaan menee niin pakkaaminen on hanurista tavalla tai toisella. Huomenna starttaa amismobiili kello yhdeksän reikäleipä Rohuaian pihasta viimesen kerran. Kotimatka alkaa hyvin pian. Huomenna siis viimenen eestin jytinä (ehkä?)

Aamufiilis

Tässä tekstissä on jotain jännää

Mmmmm

Vessan ilmanraikastin

Pakkaamisen riemua

Vihoviimeinen skypettely näillä verkoilla

Päivä 52

Kuten muutamana aamun tokaisuna, olisi tehnyt mieli nukkua pitempään. Ei kuitenkaan, toiseksi viimeisen työpäivään käsiksi. Aamu oli pelkkää päivystämistä ja mietiskelyä, mitä tässä tekis. Mestari, jolle annettiin toinen kutsumanimi "mansikkaparoni" tulikin loppupäiväksi meidän iloksemme ja saatiin tehtävä: Sähköpostipalvelin, vihdoin ja viimein. Lähinnä, mitä tänään tehtiin, niin Dani asensi meille toisen Windows Serverin, jolle voidaan kyseinen sähköpostipalvelin rakennella. On siinä oma hommansa siinäkin, että saadaan pääpalvelin siihen kuntoon, että voidaan varsinaista hommaa tehdä. Huomenna pääsemme sitä sitten työskentelemään. Parhaathan jätetään toki viimeiselle työpäivälle. Meidän piti tehdä monta erilaista päivitystä, ja niitten rullatessa päätettiin käydä kahvilla, Danin talvikämpällä, jossa ollaan toki käyty aiemminkin. Hetken aikaa siinä kahvia hörpittyä ja mansikan ja viljan kasvattelun lyhyestä oppimäärästä lähettiinkin takaisin kahtelemaan. Kaikki on valmista huomista varten. Kun kaksi tälläistä super ammattilaista on tekemässä niin se on päivässä valmis, se on jämpti. Työpäivän jälkeen kerettiin olemaan parisen tuntia kämpillä pieniä unia ottaen ja jälleen piti lähteä kulkemaan. Eilen sovittiinkin Merjen kanssa illallinen hänen luonaan. Olikin ihan viiden tähden illallinen; alkukeitto, jos ymmärsin oikein niin ainakin munakoisoa ja perunaa, kaiketi. Pääruoaksi kotitekoista pitsaa ja jälkiruoaksi leivoksia. Juomana olikin joko kahvia tai teetä. Danilla oli hänen tyttärensä seuranaan edustamassa, taisi hieman ujostuttaa kun kaksi körmyä tuli yllättäen. Siinä syötyämme ja ynnättyä kuulumisia ja tätä reissua alkoikin kello olemaan sen verran, että kämpille joutais. Huomenna sit alkaa vimonen työpäivä ja kirjotukset alkaa olemaan loppusuoralla. Kaksi yötä.

Danin oppitunti

Juubituubin ihmeellinen maailma, sekä Pasi

Serverin asentelua

Rakveren kovin mansikkaparoni

Päivä 51

Nukuin ensimmäistä kertaa täällä pommiin. Olin ilmeisesti jossain vaiheessa havahtunut herätyskelloon alitajunnassani ja kytkenyt sen pois. Ei kuitenkaan tullut niin pahasti nukuttua, koska itse mestari soitti puoli kahdeksan aikaan jostain todella tärkeästä ja kiireisestä keikasta. Yhteen luokkaan täytyi käydä tietokone vaihtamassa ja vanha kone uudelleen asennettavaksi ja tunnit alkaa kahdeksalta. Kiire? Kuitenkin nautin aamukahvin rauhassa ja suoritettiin aamutoimet ja lähdettiin hoitamaan hommaa. Äsken mainitsin kiireen, voinee arvata oliko kuitenkaan. Tunnit alkoi vasta puoli yhdeksän jälkeen. Oppilaat tulee yleensä joskus vartin yli kahdeksan koululle, ainakin mitä itse on kiinnittänyt huomiota. Kuitenkin ihan ajallaan saatiin homma hoidettua. Jatkoimme eilen aloittamaa laitelistausta ja saatiin loput laitteet lähetettyä Danille sähköpostiin. Meidän olisi pitänyt myöskin tänään aloittaa sähköpostipalvelimen asentelu, ei toteutunut tänään. Dani aikoo luoda uuden virtuaalipalvelimen koulun palvelinverkon ulkopuolelle tämän illan tai huomisen aikana, johon voidaan harjoitella sähköpostipalvelimen asennusta. Ihan vaan sillä, että jos sattuu joku kämmi eikä olla enää täällä niin sen saa helposti poistettua. Sinällään järkevä vaihtoehto, mutta se ei anna koululle mitään hyötyä meiltä. Asiaa katsellaan tarkemmin huomenna, mitä tämän asian kanssa tehdään vai tehdäänkö mitään. Muutoin työpäivä meni lähinnä päivystäessä, Dani joutui pitämään tunteja, joten saatiin toimia juoksupoikina jos viidakkorumpu soi. Kämpille tultaessa alkoi olemaan hiukan lähtöfiiliksiä. Pakkailin sellasia tavaroita, mitä en juuri nyt tarvitse. Vielä kaksi työpäivää ja homma on taputeltu. Huomenna lähdemme Merjen luokse syömään ilta kuudeksi. Oli seurannut Jania Vinnillä, kun hän oli menossa salille niin Merje ilmoitti ohimennen. Olipa hän yrittänyt soittaakin mulle, mutta olinkin ruuan laitossa, mutta kuulin Janilta myöhemmin. Sellanen pläni huomis illalle.
Päivän kuvat puuttuu, pahoittelen

Päivä 50

Näin viime yönä vähän oudonlaista unta, hivenen liittyen tulevaan kotimatkaan. Olin pakkaamassa kamiksia ja jossain välissä käynyt kaupassa. Tuloksena oli matkalaukku täynnä hammasharjoja. Hätkähdin aamulla herätyskellon ensimmäiseen soittoon, teki mieli torkkua hetken aikaa. Viimeinen maanantai täällä oli vähän kerrassaan rento. Ensimmäinen tunti meni lähinnä "mestarin" ootteluun, ihan kuin aikaisemminkin. Sittenpä alettiin tekemään pienimuotoista listausta koulujen kaikista tietokonelaitteista. Nappasin meidän toimistosta kannettavan tietokoneen ja katsoin oliko office paketti valmiiksi olemassa, ei ollut mutta nopeastikko sellasen asensi. Päivän aikana saatiin kierrettyä päärakennuksen kaikki luokat ja huoneet, missä koneet oli. Tekemistä tietysti hidasti sekin, että välillä tuli puhelua ties sun mistä ongelmasta. Jälleen kerran tuli ongelma projektorin kanssa eräässä luokassa. Olisin toivonut vaikka johdossa vikaa, mutta mitä kävikään. Voiko oikeasti olla niin vaikeaa painaa vaan virtapainikkeesta ja odottaa hetken aikaa että se lamppu lämpeää? Tai jos tykissä on virtakytkin niin ensimmäisenä sitä ja sitten vasta virtapainiketta. Sitä vaan ei voi käsittää. Toinen ongelma olikin sellanen mistä en saanut mitään käsitystä missä oli vika. Koputin pariin otteeseen ovea, jolloin tulikin puhelu, ettei sielä olekaan enää ongelmaa. Mulla on varmaan jotkut taikakädet että ovea koputtamalla ongelma ratkeaa. Olisi vaikka voinut tuntia pitänyt opettaja tulla sen minulle vaikka sanomaan että ongelma ratkesi, eikä soittaa monen mutkan kautta. Ihme touhua.. Mutta joo kahdeksan viikkoa tätä ollaan nähty ja koettu että eipä tässä hirveästi mikään paina tai ärsytä. Ei edes viemäri, joka tuntuu olevan edelleen tukossa. Vielä olisi kolme työpäivää edessä. Se on vähän se.

Janilla oli aamuväsy

Päivällinen ennen urheilusuorituksen tekoa

Päivät 48 & 49

Suunniteltiin alustavasti perjantaina viettävämme lauantaina kortinpeluu illan. Koitettiin kutsua Danikin messiin, mutta eipä suostunut vastaamaan. Ennen varsinaista illanviettoa Jani lähti vielä salilla käymään, Ite jäin kämpille ruuan laittoon. Ilta sujuikin varsin rauhallisesti. Kaverinamme oli pullollinen smirnoff vodkaa ja pelikortit. Jotta pokerin peluuseen saataisiin jotain jännitystä, kävin aikaisemmin ostamassa pussillisen pistaasipähkinöitä ja niitä nakerteliin muutaman, jotta kuorista saadaan pelimerkkejä. Ovelaa eikö? Oli myöskin suunnitelmissa lähtee kylille, mutta pullo taisi viedä voiton sittenkin. Noh, säästyipä nekin rahat. Aamulla olokin oli sen näköinen, että "elämän vesi" taisi maistua, hirvittävä päänsärky ja nälkä. Hetken aikaa makoiltuani kämpillä ja aamukahvin juotua päätin käydä hakemassa päivälliseksi pitsakiskalta pannupitsan. Vähän arvelinkin aamun oloja ja varauduin siltä varalta ostamalla kaksi litraa spraittia. Tämä sunnuntai tulikin siis vaan makoiltua sängyllä, mitäpä sitä muutakaan tekemään. Huomenna se sitten alkaa viimeinen viikko, alkaa pikkuhiljaa reissaajia hymyilyttää kotiin pääsy. Aateltiin olla hiukan nörttejä ja kahtella jokunen Star Wars leffa, kahtotaan mihin asti päästään ennen nukahtamista. Muutakaan ei olla mietitty kuin että VIISI YÖTÄ.

Kevyt illallinen

Pelimerkkejä

Illan suunnitelmat

Tätä ja Star Warsia

Päivä 47

Eilisilta meni niin väsymyksellä, että piti ruveta hyvissä ajoin nukkumaan. Hyvät yöunet tulikin otettua, kevyet 12 tuntia. Samalla taisi tulla nukuttua univelat sitä myötä pois. Aamukahvit juotua päätettiin käydä tekemässä päivän urheilusuoritukset perinteiseen tapaan. Kävelyllä ollessa huomasin yhdessä puiston sillassa jotain sellaista mitä Tampereeltakin löytyy, mutta pienikokoisempana. Täälläkin harrastetaan rakkauslukkojen laittamista sillan kaiteeseen. Muutaman tunnin urheilujen jälkeen hengailtiin hetken aikaa kämpillä, koitin pestä pyykkiä, mutta ilmeisesti jotkut muutkin halusi tehdä pyykkiä samaan aikaan. Olisi aika jees jos olisi vaikka toinenkin pesukone käytettävissä tai jotain sellaista. Ruuat syötyä päätettiin käväistä "vesipuistossa". Päätettiin napata pullopantteja mukaan, jos niistä jokunen euro irtois. Kaupalle päästyä kokeiltiin ensimmäisenä kysyä infosta, missä on pullonpalautuspiste. Ilmeisesti tädillä oli muita kiireitä joten kysäistiin vartijalta. Tämä näytti missä se on, tosin todella huterasti. Ilmeisesti luuli että meillä on roskia ja se näytti roskalavaa. Päätettiin metsästää se pullonpalautuspiste itse. Käveltiin kaupan pihaa ympäri ja lopulta se löyty piilosta. Täällä kun ei niin hyvin tuo pullonpalautuspiste ole kuin suomessa, että se olisi kaupan yhteydessä, eikä ulkopuolella jossain piilossa erillisellä ulko-ovella. Koska nyt on viimeinen viikonloppu täällä, ajateltiin hiukan juhlistaa sitä ostamalla jokunen aikuisten juoma, mutta huomenna sitten. Tj7

Terveellinen aamupala

Pari rakkauslukkoa, toisella puolella samalla tavoin

Ilta-aurinko kaupan pihasta