Päivä 44

Eilen nauttima antienergiajuoma tosiaankin toimi. Muutama kyljen vaihto ja sitten sitä oltiinkin unten mailla. Yöllisiä herätyksiäkään ei kuulunut, hyvä että edes heräsin herätyskellon soittoon, on se ihme ainetta. Aamuhengailun jälkeen mestarikin saapui paikalle ja alettiinkin väkertämään uuden palvelimen kanssa. Tarkoituksena on saada uudelle palvelimelle System Center Configuration Manager eli tuttavallisemmin SCCM. Tällä mahdollistetaan ohjelmien, ajureitten ja käyttöjärjestelmien asennus etänä. Ongelmana hieman on, että asiakaskone ei saanut alkuun yhteyttä palvelimelle, muutamilla säädöillä saatiin pelaamaan, mutta asennukset ei lähde rullaamaan. Vielä kuitenkin on aikaa kahtella, missä vika. Tänään tuli sivukeikkana tietoturvakeikka. Asiakkaan tietokoneelle oli ilmennyt virus/mato, joka leviää sähköpostien kautta. Todennäköisesti kyseinen käyttäjä on kotonaan tehnyt töitään eikä ole hoitanut tietoturva-asioitaan huolella ja näin ollen tällänen pirulainen pääsi koneelle tietoturva-aukon kautta. Avatessaan sähköpostiviestin tämä ohjelma kerää kaikki yhteystiedot mitä sähköpostissa on ja lähettää viestin kaikille listalla oleville. Hänen harmikseen viesti ilmestyi koulun työkoneille ja avasi viestin, joka keräsi kaikki koulun sähköpostin yhteystiedot ja ongelma lähti leviämään. Tässä on yksi hyvä syy, miksi en kannata tätä B.Y.O.D ( Bring Your Own Device) hommaa, jota meinataan suomessakin esimerkiksi sairaaloissa testailla, ihan vaan tietoturvallisuuden takia. Pahimmassa tapauksessa kaikkien henkilökohtaiset tiedot saadaan julkiseksi, eikä sekään ole kiva juttu. Työntekijä antoi sähköpostiosoitteen, mistä se viesti oli tullut. Se oli sen oma koulun työpaikan sähköposti. *Höööö* Onneksi kuitenkin ongelma saatiin korjattua uudella virustorjunnalla, eipä niitä haittaohjelmia ollutkaan kuin kymmenkunta, kiitos puolisen vuotta päivittämättä olleen virustorjunnan.. Tän mielenkiintoisen työpäivän jälkeen hengähdettiin kämpillä ja Jani lähti salille, itse lähdin kokeilemaan kävelyä. Ilmeisesti vanhat rakot ei tästä ideasta tykänneet, vaan hieman hinkkasivat aika ikävästi teippailuista huolimatta. Mutta huomenna kuitenkin uuteen päivään, viikko on kohta jälleen puolessa välissä. Tj10

Se ei ole halo mikä mun pään ympärillä hohkaa. Kymmenen aamua

Kissi aamumetällä

SCCM kikkailua

Onko se sorsanmetästyskausi vielä menossa?

Pullo voi hakata mut.. siis tä?

Päivät 42 & 43

Sunnuntaina heräiltiinkin kirkonkellojen soimiseen eli yhdentoista kieppeillä. Kävin kävelemässä ja Jani kävi salilla. Siinä ehkä sunnuntain tärkeimmät. Mestarimme soitti keskellä yötä ilmoittavansa vaan, että ei tule töihin maanantaina. Hyvä ajankohta ilmottaa muuten kun ite on nukahtamaisillaan. Aamulla olis kyllä tehny mieli nukkua pitempään, mutta pitihän se nousta, koska starttasi toiseksi viimeinen viikko täällä. Mestari jätti avaimet vartijan koppiin koululle, mutta tultuamme ne oli mystisesti hävinnyt. Myöhemmin selvisi, että toimistosihteeri kävi ne pöllimässä luullen, että me tullaan häneltä se hakemaan. Siinä menikin tunti selvitellessä mihin avaimet oli hävinny.. Oltuamme hetken aikaa päivystämässä toimistossamme tulikin keikkaa viereiseen ATK-luokkaan. Päätteet ei mennyt päälle, koska koululla olleet kaksi palvelinta olivat ristiriidoissa keskenään, eikä koneet tienneet, mistä ladata kuva. Ongelma ratkesi toisen palvelimen sammuttamisella. Ruokiksella päätettiinkin käydä jo pitkään listalla olleessa Rakvere kebabilla. Odottelin sellasta karvakäsiählämisählämi pizzeriaa mutta tää olikin ihan normi pikaruokala, mistä saikin pakaste keppilihaa. Yhdessä kirjotelmassa kirjottelin yhen ulkosnägärin eväitten majoneesin pitoisuudessa ja eittämättä tässäkin käytettiin tätä samaa majoneesia runsaalla kädellä, mikä peitti muut maut. Jos olisi ollut tyyliin venähtänyt baari-ilta, siinä tapauksessa ottaisin tänlaisen mätön, ehkä. Tulipahan kokeiltua. Janille ilmeistyi kilometrikorvauksia joten päästiin käymään kaupassakin kunnolla ostoksilla. Pohjakeskus/Rimi visiitillä piti käydä Janille ostamassa piilolinssit ja urheiluliikkeestä jauhoja ja itselleen teippiä. Eilinen kävely aiheutti parit rakot, että pitää hetken aikaa teippailla, että pääsee liikkumaan. Rimin ostoksilta osteltiin pakkaseen lihaa ja kasviksia kaappiin. Pienenä kokeiluna pitikin ottaa energiajuoman vastakohta: antienergiajuoma. Kuulostaa lupaavalta. Aiemmin koululla tein meille matkalevyn autoon, joten kotimatka taittuu muunkin kuin suhinan kuuntelulla. Tj11

"Nakkivene"

Janin einesburgeri

Mun keppiliha leivässä

Matkamussiikkia

Muuttolintuparvi. Näitä lenti tän näkösiä jokunen

Hyvää yötä - juoma, ja uni maistuu

Päivä 41

Viime yönä oli aika kovan puoleinen myräkkä vesisateen ropinasta ja kovasta tuulesta päätellen. Aamu oli todellakin pelkkää laiskottelua ja retropelaamista emulaattorilla. Hetken pelailun jälkeen olikin urheilusuorituksen vuoro. Päivän kävelylenkin pituutena olikin sellaset 8 kilometriä. Täällä tulee huomattua, miten paljon täällä tulee talsittua lähestulkoon jokapaikassa kahtelemassa kaikennäköistä. Voisin kuvailla ehkä tätä päivää perus lauantaiksi. Kuvaa tältä päivältä ei oikein irronnut, pahoittelut siitä. Ilta jumitellaan pelaillen ja nettiä selaillen. Voinkin jo kuvitella kahden viikon päästä olevani kotona ja makoilevani sohvalla enemmän kuin tyytyväisenä. Tj 13

Päivä 40

Viettelin tämän päiväistä vapaapäivää lähinnä lueskellen ja opiskellen mahdollista työuraa varten. Katsotaan nappaisiko. Pitkästä aikaa tulee lueskeltua tällä tavoin. Omasta mielestä paperilta on helpompi lukea kuin tietokoneen näytöltä. Ehkä vaan siksi, että muita häiriötekijöitä ei ole. Lueskelusta ei kuitenkaan tullut mitään, joten painuin ulos kävelylenkille. Ylitin itseni ja käppäilin meidän "vesipuistolle ja sieltä vielä eteenpäin. Matkaa tuli yhteensä mapsin perusteella noin yhdeksän kilometriä, noin puolentoista tunnin kävely. Jatkossa voisin harkita sportstrackerin lataamista omalle kännykälle niin näen omat urheilusuoritukset. Olikohan tässä muuta? Katsoin toimintapläjäyksen iso arskan tähdittämää Total Recall leffan ja Jani kävi salilla. Siinä loppuillan tärkeimmät. Tj 14

Opiskelua ja musiikkia

Meidän "vesipuisto"

Kävelymatka tältä päivältä

Päivä 39

Viikon vimonen työpäivä. Eilispäivänä jääneet ohjelma-asennustyöt ATK-luokassa saatiin tehtyä, lähinnä yksi kone, mikä halusi temppuilla tavalla tai toisella, mutta toimimaan saattiin. Daniel rakenteli uuden windows server 2012 palvelimen 2008:n rinnalle testatakseen, pystytäänkö jatkossa rekisteröimään koulun kaikki tietokoneet vain yhdistämällä nettipiuhalla koulun verkkoon. Mahdollista se on, mutta muutama pieni jippo täytyy tehdä, että se toimii. Muutoin päivä oli leppoisa. Eilen saatiin työajanhukkaa hävitettyä viemällä yhteen luokkaan uusi näyttö. Ongelmana oli lähinnä tietokoneen näytön resoluutio ja liian uusi videotykki. Verkkotietokone ei osaa tunnistaa huonompaa näyttöä ensimmäisenä, vaan ottaa tykin kuvan ensimmäisenä eikä välitä varsinaisesta näytöstä ollenkaan. Ongelma saatiin korjattua laittamalla uudempi näyttö tilalle. Sen jälkeen ei muutoin ollutkaan työkeikkoja pahempia. Meitä molempia on väsyttänyt aivan järjettömästi aamusta asti, joten vitsailin et jos ruvetaan jo iltakahdeksalta nukkumaan. Väsymys on suuri. Onneksi alkoi pidennetty viikonloppu, joten voipi nukkua pidempään. Viron aamuja jäljellä 15.

CD-levyjä roikku päärakennuksella

Uusinta uutta oleva tuliterä prosessori, joka pyörittää win 3.1 käyttistä

Päivä 38

Aamu alkoikin aurinkoisesti, mutta todella viileässä kelissä. Kesä on nyt täälläkin väistynyt. Jatkettiin ATK-luokassa tietokoineitten hienosäätöä, loput puuttuvat tarvittavat ohjelmat asennettiin kaikkiin koneisiin ja luokka on nyt valmis. Seuraavaksi pitäisi tehdäkin Rohuaian ATK-luokan tietokoneille sama homma, mutta haastavaa siitä tekee se, että verkko on eri, joten joudutaan tekemään toimivalle tikulle asennustiedosto ja yksi kerrallaan asennella tietokone käsikäyttöisesti. Kahvitauolla näinkin hienon kurkiauran lentävän ilmeisesti lämpimämpään pilvettömällä taivaalla. Koululla oli myös ilmeisesti uusien oppilaitten "kastajaiset", koska porukka pyöri pihalla jätesäkit päällään ja jonkin sortin kertakäyttömukit päässään.Yhteen päärakennuksen luokkaan piti kanssa tehdä toimiva tietokonepaketti. Luokasta tekee erikoisen sen, että perinteisen tykin sijaan käytetään Smart-TV:tä, jolla voidaan näyttää tietokoneesta tarkempaa kuvaa. Toimiva systeemi. Eräs työntekijä antoi meille haasteen, joka voi olla jännä tehdä. Pitäisi asentaa ohjelma, millä voidaan harjoittaa kymmensorminäppäilyä, mutta kyseinen ohjelma on 90-luvulla viimeeksi päivitetty, joten uudelle käyttöjärjestelmälle voipi tehdä yhteensopivuusongelmaa. Nykyajan koneet kun ei tue vanhaa DOS pohjaa. Mutta jos saadaan yksi tietty komento tekstitiedosto muutettua oikeanlaiseksi, voi se pyöriäkin. Työpäivän jälkeen käytiin meidän ristimässä "vesipuistossa" vesiostoksilla. Samalla huomattiin autossa eräs huolestuttava ongelma: vänkärin puolen takarengas kuumenee huolestuttavasti, että todennäköisesti jarrupalat tekee temppujaan. Voidaan toivoa, että lepakkomobiili kestää takaisin suomeen asti, silloin se on ansionsa hommannut.

Kurkiaura, näkyy aika huonosti

Smart-TV

Jani paisteli munia nälkäänsä toimiston keittiössä

VVVVVV

Päivä 37

Tänään ei kieltämättä ollut se minun päivä. Viime yönä sain herätä niinkin ihanaan asiaan kuin vasemman pohjelihaksen kramppaamiseen. Oli aika lähellä etten hyppinyt seinille siitä kivusta. Muutoinkin oikeestaan kaikki ei menny niinkuin halusi tai piti. "Mestari" huitelee millon missäkin ja tulee välillä kahtoo tilannetta, ookoo ei siinä vielä mitään, mutta jos annetaan joku homma mikä pitää katsoa tai hoitaa niin ennenkuin edes pääsee alottelemaan niin pitää häätää pois ja tehä se sittenkin itse? Miksi näin? Ja kaikenlisäksi olevinaan vitsailla, että emme osaa. Ja kaiken kukkuraksi jos kysytään missä on esimerkiksi USB-tikku, niin onko pakko tehdä siitäkin jotain alapää vitsiä. Jo kuusi viikkoa oon jaksanut katella tätä pelleilyä, mutta nyt rehellisesti alkaa jo huumori loppumaan kesken. Tietääkseni me tultiin tänne töitä tekemään eikä seisomaan tumput suorina, kun ei kuulemma voida tai osata tehdä mitään. Ainakin itse opin parhaiten työtä tekemään kun saan itse tehdä ja vierestä opastetaan miten homma tehdään eikä niin että joudun itse kahtomaan vierestä, kun toinen tekee mahdollisimman nopeesti ja samalla sönköttää jotain asiasta poikkeavaa. EI NÄIN! Sokerina pohjalle tälle päivälle tulikin, kun väärin ohjeistettuna tehtiin buuttaava USB-tikku, vaikka oma mielipide olikin oikeassa, mutta eihän oppilaaan mielipidettä tietenkään tässä tapauksessa oteta huomioon. Tuloksena hajonnut tikku ja palanut käämi. Noh, jospa huominen toisi paremman päivän mukanaan, toivotaan ainakin näin. PS. Tj17

Joensuussa tuli ilmeisesti lunta

Koulun palvelimelle lisää muistia

Koulun serveri koppa avattuna

Päivä 36

Aamulla aloin vertailemaan nykyisen asuinseudun Joensuun ja Rakveren kelejä. Kieltämättä oli aika häijyn näköset ennusteet lupaillu. Toivotaan kuitenkin kahden ja puolen viikon päästä tapahtuvan paluun sujuvan hyvässä säässä. Aina saa toivoa. Pitkästä aikaa sataa vettä, peräti reilu kaksi viikkoa pelkkää auringonpaistetta. "Ikuisuusprojekti" alkaa pääsemään loppusuoralleen. Aloimme Janin kanssa asentelemaan koulun ATK-luokan tietokoneita nykyisellä Imagella, hyvin tuntuu pelittävän. Seuraava ihmetys onkin ollut muutama viikko sitten asennetuissa koneissa kun käyttöjärjestelmä valittaa rekisteriavainta. Onko jossain sattunut joku kämmi rekisteröintiä tehdessä vai onko joku muu sivullinen tekijä. Oli miten oli, sitä voidaan miettiä myöhemmin, mitä tapahtui. Puoliltapäivin alotettu asennusprojekti jouduttiin keskeyttämään alkavan oppitunnin takia, joten kysyimme "mestarilta" voidaanko tehä tämä asennushomma loppuun tänään vielä iltasella, tullaan joskus seitsemän pintaan tekemään homma loppuun. Ainoana ehtona olikin, että saadaan viettää perjantai huilina. Sehän passasi. Virallisen työajan jälkeen Jani lähti käymään salilla. Urheilusuorituksen jälkeen lähettiin sovitusti koululle sateen saattelemana. Perille päästyä vartija antoi meille avaimen, kaikenlisäksi väärän sellaisen, hetken säätelyn jälkeen rakennuksessa olikin iltasiivooja, joka avasi meille ulko-oven. Kuitenkin ymmärsi että olimme opiskelijoita, ketkä tuli hoitamaan keskenjäänyttä projektiaan loppuun. Hyvällä sykkeellä saatiin loput koneet ilman ongelmia valmiiksi, tosin yhdessä oli jonkin sortin ongelmia, joten päätettiin yhteistuumin jättää se huomisaamuksi ennen tuntien alkua. Takaisin tultua kiinnitimme huomiota katuvaloihin. Pääteillä ei ollu minkään näköisiä katuvaloja ja pelkästään liikenneympyröissä oli valaistus. Aika kummaa, koska koulu on aika lailla kaupunginlaidalla, luulisi olevan katuvaloja enemmän tai vähemmän. Kaikkeen sitä kiinnittää huomiota. Nyt voikin ruveta tyytyväisenä makuulleen, huomenna on uusi päivä. Rupeen laittamaan pikkuhiljaa intistäkin tuttuja Tj numeroita. Tj 18.

Hyviä kelejä lupailee suomen puoleen..

Sinne meni aurinko

Vähän testailuja..

Ja (m)asentelua

Kahvilaan ilmesty säästölammas. "Anna rahaa"

Toimiston työpöytä, mun puoli

Iltavuoro taittuu

Rock musiikin tahtiin

Syyspimeys ja modrikun toinen opiskelija-asuntola

Päivä 35

Arvatkaa mitä? Mä en tehny tänäänkään mitään! Kyllä! Luitte aivan oikein!  Heräsin tyytyväisenä puoli kymmenen tietämillä ja aloin keittämään kahvia. Eilen ostamani banaanimehu oli niin ylitsepääsemättömän pahaa että piti käydä uudelleen kaupassa ostamassa kunnollista appelsiinimehua. Mietin kanssa mihin mun kaikki kammat oli hävinny joten ostin samalla uuden hiusharjan. Letti on päässyt jonkin verran kasvamaan tän reissun aikana. Samalla ostoskassiin eksyi todella pieni ja suloinen ketsuppipurkki. Jotta kuitenkaan koko päivä ei menny vaa koneella jumitteluun niin käväisin kahtelemassa meidän vastapäätä olevaa kahvilaa. Sisustus oli jotenkin mielenkiintoinen, kukkatapettia ja kaikkee. Sillävälin Jani olikin palannut Tallinnan reissultaan hyvin levänneeltä. Nähtävästi oli muutakin äksöniä ollu hotellilla. Hänkin pääsi katsomaan suomalaista turismia parhaimmillaan. Hetken selailtuani internetin jännää maailmaa eksyin zalandon sivuille ja näin jotain todella hämmentävää. On kieltämättä menny disaini siihen suuntaan, että tää malli on katottu jotenkin todella oudossa viidennessä ulottuvuudessa. Joko se avaruuskulttuuri on täällä? Tästä hämmästelystä voidaan valmistautua uuteen viikkoon. Aamujen määrä alkaa näyttää aika vähäiseltä, vain 19 aamua noustavana. Tää hyvältä näyttää!

Kahvihetki

Se on pieni kun vertaa taustalla olevaan vedenkeittimeen

.... mitä helv..???

Päivä 34

Rakas päiväkirja. Minulle ei ole tapahtunut tänään yhtikäs mitään jännää tai muuta sellaista kirjoittamisen arvoista. Eikö olekin jännää? Aamulla kampesin ylös puoli kahdeksan aikaan kahtomaan aamuaurinkoa sekä pyykkäämään. Puoliltapäivin teki mieli jotain hyvää joten kävin pizzakioskilta hakemassa pannupizzan nimeltään tyripizza. Sitä ei nimensä perusteella tyritty millään tavalla, päinvastoin. Ehkä alan itsekin innostua jatkossa ottamaan pizzan päälle suolakurkkua, on se hyvää. Sain viimeviikonloppuna luettavaa rakkaaltani mukaan pari Juha Vuorisen kirjaa, joten ei tarvitse jatkossa aina olla nenä kiinni tietokoneella. Kaupassa ollessani löysin vähän erikoisempaa mehua, banaanimehua. Hetken maisteltua ei ollut kovin hyvä ostos.. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi päivä vierähti pyykätessä, kirjaa lueskellessa ja kahtellessa musiikkidokkareita, hyvää ajanvietettä. Eipä sitä aina tarvitse kaikkee, voi vaan olla kämpillä makoilemassa. Mulla oli tarkotus tehä perinteistä makaroonilaatikkoa, mutta harmikseni hommaamani kertakäyttövuoat olikin liian matalareunaisia, joten päädyin pelkkään makaroonimössöön. Syödään sitä siis pari päivää. Näyttää joltain lasten pilttimössöltä, mutta kyllä se alas menee. Mutta katsellaan huomenna mitä tehdään vai tehdäänkö mitään. Nautin nyt ilta-auringosta ja psykedeelisestä musiikista (Pink Floyd).

Ajanvietettä pyykkäyksen ajalle

Hieno ilta-aurinko kämpän ikkunasta

Päivä 33

Perjantai aamu alkoi pienellä vitutuksella ihan oikeasti. Mikään ei voisi ärsyttää kuin törttöilevät kuskit liikenteessä. Matkalla koululle nähtiin oikea taidonnäyte. Toiseksi suoralle tielle, mikä vie tielle nähtiin kun joku volvokuski pistää tuhatta ja sataa meidän ohi. Okei siinä ei vielä mitään, mutta jännitys olikin siinä kun kyseinen kuski oli kääntymässä samaan suuntaan kuin me ja tämä V***n tunari kehtasi kiilata samaan suuntaan menevän auton eteen, mikä oli myöskin menossa koululle. Hyvä ettei vulvakuski halunnu kylkeään ruttuun. Ens kerralla jos nään tämän kyseisen vulvakuskin niin tulee todellakin kysyttyä missä on kortin hankkinu ja monta muutakin harkittua sanaa. Lainaten mielensä pahoittajaa minä niin mieleni pahoitin.. Koululla aamukahvi kupposen juotuaan alottelinkin työpäivää, Jani vietti vapaapäiväänsä. Päivä olikin leppoisa, testailin muutama päivä sitten kaapattua sitä lopullista imagea tietokoneesta ja se toimi. Hetkeä myöhemmin "mestari" soitti ja käski käymään toimistosihteerin tykönä kahtomassa sen tulostinta. Siinä vierähti jokunen tovi jolloin totesin loppuliseksi viaksi että tulostin on lopullisesti rikki. Rehellisestä vastauksesta sainkin palkkioksi ihan ikioman kahvimukin. Nyt kelpaa aamukahvia ryystää, kiitos siitä. Yritin katsella koulun sivulta päivän ruokaa tulkaten googlen translatella mikä on pikkpoiss, mutta vastaukseksi tulikin "pitkä poika". Oikeasti olikin paistettua perunaa ja lihapulla, siis yksikössä. Kämpille tultaessa Jani oli tekemässä lähtöään Tallinnaan viikonlopuksi. Nyt vietetään siis pari päivää ittekseen. Sillä välin Suomen puolelta tuli vähän ikävämpiä kirjeitä auton vakuutuksiin liittyen, mutta niistä en kerro enempää. Nyt on suunnitelmissa ottaa taas rennosti, maistella hieman kyykkyviiniä mikä onkin Vina Maipoa, Chileläistä punaviiniä mikä ei suomessa ole kyykkyviini ja laittaa suosikkimusiikkia soimaan taustalle. Katsotaan jaksanko kirjoitella huomenna, riippuu siitä tapahtuuko huomispäivänä mitään jännää. Hyvällä tuurilla kyllä.

Perjantain aurinko

Minun kahvimuki

Paistettua perunaa ja lihapulla

Jani innostu super hexagonista

Tämä on kyykkyviini

Musiikkidokkareita katsellessa