Päivä 37

Tänään ei kieltämättä ollut se minun päivä. Viime yönä sain herätä niinkin ihanaan asiaan kuin vasemman pohjelihaksen kramppaamiseen. Oli aika lähellä etten hyppinyt seinille siitä kivusta. Muutoinkin oikeestaan kaikki ei menny niinkuin halusi tai piti. "Mestari" huitelee millon missäkin ja tulee välillä kahtoo tilannetta, ookoo ei siinä vielä mitään, mutta jos annetaan joku homma mikä pitää katsoa tai hoitaa niin ennenkuin edes pääsee alottelemaan niin pitää häätää pois ja tehä se sittenkin itse? Miksi näin? Ja kaikenlisäksi olevinaan vitsailla, että emme osaa. Ja kaiken kukkuraksi jos kysytään missä on esimerkiksi USB-tikku, niin onko pakko tehdä siitäkin jotain alapää vitsiä. Jo kuusi viikkoa oon jaksanut katella tätä pelleilyä, mutta nyt rehellisesti alkaa jo huumori loppumaan kesken. Tietääkseni me tultiin tänne töitä tekemään eikä seisomaan tumput suorina, kun ei kuulemma voida tai osata tehdä mitään. Ainakin itse opin parhaiten työtä tekemään kun saan itse tehdä ja vierestä opastetaan miten homma tehdään eikä niin että joudun itse kahtomaan vierestä, kun toinen tekee mahdollisimman nopeesti ja samalla sönköttää jotain asiasta poikkeavaa. EI NÄIN! Sokerina pohjalle tälle päivälle tulikin, kun väärin ohjeistettuna tehtiin buuttaava USB-tikku, vaikka oma mielipide olikin oikeassa, mutta eihän oppilaaan mielipidettä tietenkään tässä tapauksessa oteta huomioon. Tuloksena hajonnut tikku ja palanut käämi. Noh, jospa huominen toisi paremman päivän mukanaan, toivotaan ainakin näin. PS. Tj17

Joensuussa tuli ilmeisesti lunta

Koulun palvelimelle lisää muistia

Koulun serveri koppa avattuna